Via Kalevala 2016-2035

Via Kalevala polut kalevalaisen kulttuuri- ja luontomatkailun kärkituotteiksi vuoteen 2035 mennessä

Kulunut vuosi on ollut Via Kalevala hankkeessa laajenemisen ja sitoutuneen talkootyön esille marssia. Hanke ei saanut kuluneena vuonna miltään taholta taloudellista tukea, mutta silti paljon on saatu aikaan talkoovoimin ja omakustanteisesti.

 

Maaliskuussa Teimme yhdessä Riverian Erä- ja luonto-opasopiskelijoiden kanssa laturetken Repolan Lieksa-järvellä. Hiihtelimme Haukkasaareen, yövyimme siellä ja palasimme seuraavana päivänä takaisin suoraan lientieralaisten järjestämään kulttuuritapahtumaan Repolan kulttuuritalolla. Suunnittelimme kävelytapahtumaa heinäkuulle Haukkasaaren kyläjuhlien yhteyteen. Se toteutuikin yhdeksän hengen voimin. Meidät otettiin sydämellisesti vastaan Traekatorian toimesta Haukkasaaressa, missä osallistuimme juhlien lisäksi saaren ja kalevalaisen kulttuurin historiaa valottavaan tietovisakävelyyn. Paikallisilla ja venäjän kielen ymmärtäjillä oli etulyöntiasema, mutta silti pääsimme kolmannelle sijalle Kalevalan sankareiden tuntemuksemme ansiosta.

Vienan reitin kehittäminen Suomussalmella, Kostamuksessa, Vuokkiniemessä, Latvajärvellä ja Kivijärven autioituneissa rajamaisemissa Venäjän puolella on ollut vuonna 2017 jo alkaneen hankkeen suurin talkootyöponnistus kuluneena vuonna.

Kun kevään 2017 käynti Latavjärvellä jäi myöhäisen kevään vuoksi toteutumatta, saimme sen onnistuneesti toteutumaan kesäkuun alussa tänä vuonna. Reissulla sovimme hankkeeseen jo vahvasti sitoutuneiden venäläistoimijoiden kanssa, että tulemme elokuussa kartoittamaan tarkemmin Vienan reitin tuloa Viiangista Suomen puolelta Kivijärven kylään ja edelleen Latvajärvelle ja Vuokkiniemeen. 12.-14.8 tutkimme ruonpolkujen vuoden 1650 ruotsalaiskarttaan merkityn Vuokin Latvan rajanylityspaikan nykymaisemat ja rajan pinnassa näkyvät merkit reitistä puissa ja maastossa. Ikimetsässä merkit löytyivät helposti, samoin kuin Oulujärven ja Vienan meren vesistöjä erottava vedenjakajakannas. Tuolla kannas on helppokulkuista suota, josta mitä ilmeisimmin löytyisivät laukkukauppiaiden ja muiden kappatietä veneillä kulkeneiden veneen vetokannaksen jäänteet, jos arkeologit käynnistäisivät yhteisen venäläissuomalaisen arkeologisen tutkimushankkeen. Vienan meren latvavesistö siellä on Kivijärvi ja Yli-Viianki (Pikku Viianki) Oulujärven vesistön latvajärvenä on suurimmaksi osaksi Venäjän puolella, mutta 1/3 järvestä ja siitä Viianki järveen laskeva välijoki ovat kokonaan Suomen puolella.

Vienan reitin etenemisen valtakunnan rajalle Suomen puolella selvitimme jo heinäkuussa, Saapaskosken kesäseminaarissa, missä pohdimme Vienan reitin palvelujen tuotteistamista ja yrittäjäverkostojen kehittämisedellytyksiä yhteistyössä paikallisten kyläyhdistysten ja julkisten kulttuuri- ja luontomatkailua kehittävien tahojen kanssa.

Pääsimme helteestä huolimatta Saapaskoskella kokoontuneella kesäkurssilla niin hyvään alkuun, että päätimme palata pienemmän ryhmän voimin maisemiin syyskuussa. Katselmusretkemme onnistui yli odotusten, sillä olimme onnistuneet rakentamaan hyvän pohjan rajan pinnan katselmukselle, kun olimme tutkailleet samat maisemat elokuussa muutaman sadan metrin päässä rajasta Venäjän puolella.

Talvikauden ikiaikaisen hevostien ura  ”Arkangelin valtatie” erottuu edelleen maastosta hyvin Viianki järven puoleisella rannalla, mistä Kivijärven jäältä Venäjän puolelta tuleva kulkuväylä rantautuu Suomen puoleiseen Viianki järveen. Selvitimme myös kesän vesireitin alun rajalta valtakunnan rajalla olevasta Pikku Viiangista melko leveää välijokea myöten niiden liikkujien osalta, jotka rahtasivat ihmiset ja tavaransa vetokannasta myöten Vienan vesistöstä Oulujärven vesistöön. Muutama sata vuotta sitten kaupan käynti ja veneen rakennus ja venekauppa on ollut niin vilkasta, että suunnitelmat Tornio nimisestä rajakaupungista Suomen puolelle olivat jo pitkällä, mutta jäivät toteutumatta, kun tervaporvareiden valtakausi päättyi.

Tervanpoltto on ollut Vienan reitin Vuokin Latvan maisemissa merkittävä tulon lähde. Siitä kertovat monet tervahaudan jäännökset Vienan reitin varrella. Veneitä ja veneiden rakentajia tarvittiin. Nyt nuo reitit voisivat kutsua kanoottiretkeilijöitä.

Pääsimme syyskuun puolivälissä hyvään alkuun Vienan reitin tuotteistamisaihioiden kehittämisessä. Oletan, että saamme jo ensi kesäksi tarjolle polkuvaelluspaketteja Vienan reitille niin opastusta ja historiatarinan kerrontaa kaipaaville matkailijaryhmille kuin omatoimimatkailijoille.

28.9.-30.9. Suomalaisvenäläisessä kulttuurifoorumissa esittelemme havaintojamme ja ideoitamme venäläisille yhteistyökumppaneillemme. Edessä muutaman päivän päästä on neuvottelut kaikkiaan viiden kumppanin kanssa Via Kalevala reitin kehittämiseksi entistä vetovoimaisemmaksi yhteistä kulttuuriperimämme molemmin puolin rajaa yhdistäväksi polkujen ja retkikohteiden verkostoksi. Kun kehittelemme rajan pinnan kulttuurireittiverkostoa, uskon että Via Kalevala innostus alkaa herätä myös muualla Suomen puolella vaikkapa niiden reittien varrella, joita tallustelimme 2016 läpi Suomen.

Olisikohan vuosi 2020 jo sellainen, että siellä täällä pitkin Suomen niemeä meillä olisi Via Kalevala tapahtumia tallaamassa auki umpeutuneita kulttuuripolkuja? Niitä tapahtumia aiomme ryhtyä valmistelemaan jo tämän syksyn aikana laajentaaksemme edelleen hyvällä alulla olevaa Via Kalevala kehittäjien verkostoa.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Jaa sisältö
%d bloggaajaa tykkää tästä: