Via Kalevala hankkeen 2018 päätapahtuma Repolan Haukkasaaressa lähestyy nopeaa vauhtia kesän mukana. Esittelin tapahtumaa Petroskoissa Karjalan Sanomien lukijamatkalla Periodika kustantamon tiloissa petroskoilaisille matkailualan toimijoille 28.4.
Kiinnostus Via Kalevala hanketta kohtaan on ollut näkyvämpää itärajan takana. Suomalais-karjalaista kulttuuriperinnettä rajan takana vaalivat näkevät perinteen elävänä säilyttämisessä tukevan perustan kulttuuri- ja luontomatkailun kehittämiselle. Meillä on yhteinen historia kohta parinsadan vuoden päässä Kalevalan runojen tallennuskaudella. Vallankumous ja sisällissodat 1917-1922 ja niiden seurauksena syntyneet muuttoliikkeet repivät ihmisiä juuriltaan 100 vuotta sitten eri suuntiin. Kun Suomi täytti 100 vuotta viime vuonna, täyttää Karjalan Tasavalta 100 vuotta vuonna 2020, eli ihan kohta.
Karjalainen luonto ja kulttuuri kehittyvät omalla ainutlaatuisella polullaan, jossa on edelleen vahva omaperäinen leimansa. Repolan kaltaiset kylät Suomessa ovat jo kauan sitten autioituneita, Repola elää omaa elämäänsä elävänä kylänä ilman vesijohtoverkostoa Venäjän valtion sähköverkon ja kansainvälisen kännykkäverkoston ulottumattomissa, mutta omaa tahtiaan modernisoituen.
Haukkasaari siinä vieressä on jo autioitunut vakituisista asukkaista, mutta kylän historian ja perinteen elvyttäminen on ainutlaatuinen hanke, jota meidän suomalaisten kannattaa tukea, sillä monien juuria löytyy noilta alueilta.
Etnokulttuurista ja kestävän kehityksen matkailukonseptista kiinnostuneille alueen metsäinen luonto ja 100 vuoden takaisessa hengessä vielä elävät kylät ovat ainutlaatuinen kokemus, josta viehättyy kuka tahansa kulttuurista juuristamme kiinnostunut.
Päätimme Antti Pottosen kanssa lyhentää matkaohjelmaa parilla vuorokaudella saamamme palautteen perusteella. Retkelle lähtemistä harkitseville nuorille tuntui kokonaisen viikon repäisy irti arjesta ja kesätöiden oravan pyörästä olevan este, jonka päätimme raivata niin, että menemme rajan yli vasta tiistaina 10.7. ja palaamme Suomeen 13.7.
Myös Suomen puolen luontoretken päätimme lyhentää yhden päivän mittaiseksi eli maanantaina 9.7. tapahtuvaksi.
Uuden aikataulun mukaan kokoonnumme siis Loma Kitsissä sunnuntai-iltana 8.7., jonne leiriydymme kahdeksi yöksi (https://www.lomakitsi.com/). Paikallinen museo ja ympäristön erämaaluonto tulevat tutuksi ”keskellä ei mitään”, niin kuin paikan nettisivut kertovat. Sieltä käsin teemme koko päivän retken Patvinsuon Kansallispuistoon, missä kävelemme juuri sen mittaisen lenkin, kuin sinne lähtevä porukka päättää. Lähdemme retkelle tietenkin eväiden kanssa. Kokkaamme jollain Suomujärven rannan sopivalla nuotio- ja leiripaikalla lounaan ja tutustumme karhujen ja muiden luonnon olentojen elämään.
Tiistai-aamuna 10.7. suuntaamme kohti n 16 km:n päässä olevaa Inarin rajanylityspaikkaa. Etukäteen meidän on hankittava kaikille rajanylityslupa paikkaan, jossa tavanomaista kansainvälistä rajaliikennettä ei ole. Jos aiomme kävellä rajan Venäjän puoleisella alueella ennen Lentieran kylää ja yöpyä siellä, meillä kaikilla on oltava myös rajavyöhykkeellä liikkumislupa. Siksi tarvitsemme ehdottomasti koko ryhmän passien valokopiot lupien hakemista varten viimeistään 31.5. mennessä, että matka olisi mahdollinen, mikä päivämäärä on ilmoittautumisen ehdoton takaraja.
Keskiviikkona kävelemme kahdessa pätkässä yhteensä n 15 km. Tutustumme matkan varrella pieneen Kimovaaran kylään, jossa voimme käydä kyläkaupassa ja viettää lounasaikaa kylän raitilla. Iltapäivällä vaellamme sitten kauniissa karjalaisissa metsä-, harju- ja järvimaisemissa kohti seuraavaa yöpymiskyläämme Repolaan, jonne majoitumme perhemajoituksiin kahdeksi yöksi.
Torstai päivä on varsinainen retkemme kohokohta. Lähdemme jo aamulla aikaisin kohti Haukkasaaren kylää – ensin pikku busseilla ja noin 5 km:n loppumatakan jalkaisin, missä kylälle jo kokoontunut karnevaaliväki ottaa meidät vastaan Aunuksen karjalaisessa perinnekulttuurin hengessä. Me ”veteraanikävelijät” olemme kokeneet aiempina vuosina vastaavanlaisen mutta aina omaperäisen vastaanoton jo Kostamuksessa (2016), Uhtualla (2016) ja Vuokkiniemessä (2016, 2017). Kyläjuhlien ja seremonioiden jälkeen palaamme väsyneinä ja onnellisina takaisin majapaikkoihimme Repolan kylään, jossa saunomme ja uimme koko retken rasitukset pois perinteisin karjalaisen asumuksen ”kylyn” rituaalein.
Perjantai aamuna 13.7. hyvästelemme kyläläiset ja venäläiset retkemme järjestäjät. Saattaa olla, että ainakin osa porukasta sopii jo seuraavat treffit. Seremonioiden jälkeen suuntaamme kohti Inarin raja-asemaa ja Suomea.
Retkemme lyhentymisen, ruplan kurssin halpenemisen ja kimppakyytijärjestelyjen varmistuttua sekä erä- ja luonto-opasopiskelijoiden talkoohengen ansiosta pystyimme pudottamaan myös ainutlaatuisen retkemme hintaa reilusti puoleen aiemmin ilmoitetusta eli 400 euroon retken aikuisvierailta täysihoidolla varustettuna ja 200 euroon opiskelijoilta.
Retkellemme mahtuu kaikkiaan 15 henkeä, joten ilmoittautukaapa ripeästi, sillä tähän mennessä alustavassa ennakkovaruksessa on jo paikoista 8 paikkaa.
