Anja Lahma-Mulari
Kiitos suuren suomalaisen
Suomella on suuret laulut,
kansallamme Kalevala.
Kulki Lönnrot konttiselkä,
konttiselkä paljasjalka,
keräs meille runoaarteen
Kalevalan kokoeli
Tuli kaukaa kansan pariin,
näille maille matkaeli,
täältä Vienaan vaelteli,
rajan taakse Karjalahan.
Tämän talon katon alla
oli oiva levähdellä.
Kurkihirsi korkealla
Savu vieri lakeisesta
ylös ilman avaruuteen.
Helppo oli alahalla
selvin silmin katsellessa.
Saipa täältä soutajaksi
talon tytön taitavaisen
järven yli päästäksensä.
Vienan maille mennäksensä.
Patikoiden paraastansa
matka jatkui Karjalahan.
Saipa sieltä säkehiä
monen laulun laatuisimman.
Sanat tarkkaan tallenteli,
muistiin pani paperille,
kokos niistä Kalevalan
soman kirjan sommitteli.
Tunnetahan ulkomailla
moniin kieliin käännettynä.
Kiitos suuren suomalaisen
Eliaksen ehtiväisen,
keruumiehen kerkiiväisen,
miehen muita mielevimmän
viisaan kuni Väinämöisen.
Arvas arvon aartehemme,
tunsi voiman sanan mahdin!
Oisko meistä kulkemahan,
paljasjaloin patikoimaan?
Eipä vertaa Eliaksen
tästä väestä löydettäne.
Tänään malliin Eliaksen
astelemme pappilahan.
Tuolla seisoi vanha kirkko,
jossa Lönnrot saarnan piti
täällä ennen ollessansa.
Kirkko raukka raunioina
talvisodan polttamana,
Jaa sisältö
