8-henkinen ryhmä matkusti Inarin raja-aeman kautta Venäjälle Lieksasta 11.7. päämääränään Haukkaaari. Matkaa rajalta on noin 110 kilometriä, johon tuhlaantuu yllättävän paljon aikaa teiden heikon kunnon takia. Lendery, Kimovaara ja Repola ovat välietappeja reitin varrella. Rajalla meni melko paljon aikaa, kun rekat ehtivät jonottamaan ylityksiä molemmin puolin ennen meitä. Muuttuneiden tullimääräysten vuoksi etukäteen täytetyt autoja koskevat lomakkeemme menivät uusiksi, kun vanhat eivät kelvanneet. Muuten kaikki sujui ilman ongelmia. Rajan ylitysluvat oli myönnetty hyvissä ajoin osana kulttuurivaihtohanketta, joka Via Kalevala hankkeella ja Traektorian vetämällä Haukkasaari projektilla on meneillään. Mujeärven piirin myönteinen suhtautuminen hankkeeseen ja kulttuurivaihtoon hankkeen ympärillä tuli selväksi jo marraskuussa 2018 ja toukokuussa 2019 Suomessa pidetyissä teematyöpajoissa.
Kylmä ja sateinen keli latisti tunnelmaa edelliseen kesään verrattuna. Vuoden sisällä Haukkasaaressa oli tapahtunut todella paljon. Historiallisten rakenteiden jäänteitä olivat arkeologit kaivelleet. Iso rekkakuorma pyöröhirsiä oli levitetty aitta- ja tuulimyllytyömaalle. Hirret olivat ensiluokkaista tavaraa Karjalan ikimetsistä kaadettuna, jotka hirret Traektoria oli saanut lahjoituksensa Carelian Wood Companylta.
Lahjoittajataho löytyi sattumalta tammikuun matkamessuilla, jossa Via Kalevala hanke oli esillä ensi kertaa. Suomen matkailua edistävän edistävän nettijulkaisun EuroTour Magazinen (http://suomimatkailu.com/contact/) päätoimittaja Pekka Seiko pistäytyi messuosastollamme. Victoria, Haukkasaariaktivistimme, sattui olemaan paikalla. Seiko oli kertonut olleensa töissä aiemmin Carelian Wood Companyssa. Tämän vihjetiedon perusteella yhdyshenkilömme Victoria otti yhteyttä firmaan kertoen Traektorian puutavaran tarpeesta. Niinpä kuorma ensiluokkaisia pyöröhirsiä ilmaantui rakennustyömaalle, jossa hanketta on vetämässä kolme alan huippuosaaja-arkkitehtiä.
Tamara puolestaan oli organisoinut opiskelijoita ja vapaaehtoisia talkootöihin. 40 talkoolaista ja työleiriläistä oli valittu puolentoista kuukauden projektiin hakemusten perusteella. Hakijoille oli annettu etukäteistietoa olosuhteista. Siis paikasta, jossa majoitutaan yli kuukausi teltoissa paikalla, jonne ei ole netti- eikä puhelinyhteyttä, mutta töitä tehdään asiantuntijoiden vetäminä. Oli hienoa havaita, että nuoria innokkaita oli löytynyt ympäri Venäjää, Valko-Venäjää ja Ukrainaa. Talkoolaiset ja opiskelijat olivat saaneet jo aitan kehikkorungon veistettyä reilusti puoliväliin tavoitekorkeudesta. Tuulimyllyn rakennustelineet olivat osin pystyssä ja hirret odottivat paikan päällä.
Haukkasaarihankkeen menestyksellistä toteutumista edistää etnokulttuuritutkija Leena Jääskeläisen monipuolinen asiantuntemus karjalaisesta esine- ja käsityökulttuurista. Hän on hankkinut asiantuntemuksensa Kizhin museon työntekijänä puurakentamisesta kuuluisalla Kizhin saarella työskenneltyään museossa yli 20 vuotta. Suomeen muuttamisen jälkeen hän on innolla jakanut osaamistaan eri tahoille. Olen ehtinyt tavata häntä jo pariin otteeseen Haukkasaaressa. Leena kertoi meille suomalaisille Haukkasaaren esinekulttuurista ja samalla välitti sanomaa siitä, miten tärkeää esine- ja tapakulttuurin aito tuntemus on perinnekulttuurihankkeissa. Leena on palvellut ennen nykyprojekteja Suomessa asuessaan muidenkin karjalaiskylien kulttuurin tallentamishankkeissa Juminkekosäätiön työntekijänä.
Kyläjuhla sujui sateesta huolimatta rutiinilla. Mukana oli tällä kertaa väkeä Vuokkiniemestäkin – tuttuja ennestään. Leiriydyimme Traektorian mökin pihapiirissä teltoissa allekirjoittanutta lukuun ottamatta. Halusin testata Hynday maasturini toiminnan nukkumapaikkana, joka palveli tarkoitustaan hyvin.
Vietimme juhlan jälkeen perinteisiä rääppiäisiä, jotka jatkuivat osalla porukkaa varhaisille aamutunneille. Aamiaisen jälkeen kasasimme kamat, lahjoitin pari telttaa Traektorialle. Pottosen Antti lähti Suomeen perhesyistä parin ryhmäläisemme kanssa Kostamuksen kautta. Meitä muita odotti Lenderyssä kirjaston ja koulun väkeä, jotka halusivat esitellä omaa luontoreittiään. Heitimme kamamme Repolassa perhemajoitukseen ja jatkoimme Lenderyyn, joka 62 km:n matka kesti tunti neljäkymmentä minuuttia.
Isännät Lenderyssä olivat epävarmoja tulostamme, kun kännykkä yhteyksiä ei Repolan ja Lenderyn välillä ole. Olimme paikalla sovittuna aikana. Rankka sadekuuro kiusasi meitä tuollakin reissulla, mutta piknikille päästiin kauniin järven rannalle, joka toimi koululaisten perinteisenä retkipaikkana. Lähellä toisen järven rannalla on hieno nuotio- ja leiriytymispaikka, jonne emäntämme ehdottivat yön yli patikointiretkeä sitä reittiä pitkin, jota autolla tulimme. Reitti on historiallinen Repolaan Lenderystä menevä vanha tie, jota reunustavat hyvä melontareitit. Niitä oli tutkittukin takavuosina Eu-rahoitteisen projektin puitteissa, mutta matkailijoita reitille ei ole toistaiseksi saatu, kun operaattorit ja markkinointi puuttuvat.
Lenderyn reissu vahvisti, että Via Kalevala hankkeelle on Mujejärven piirin alueella muitakin halukkaita yhteistyökumppaneita. He odottavat, että kaivaisimme esille ne tutkimus- ja selvitysaineistot, joita raportteja syntyi 1990-luvulla alueen melontareittien, luontopolkujen ja muun elämys, kulttuuri- ja luontomatkailun edistämiseksi. Suunnitelmat ja hakeaihiot ovat valitettavasti jääneet pölyttymään arkistoihin, kun vetäjistä ja rahoittajista on puutetta hankkeille, jotka eivät heti tuota taloudellista tulosta, vaan vaativat investointeja ja raja-alueen hallinnon erityispiirteiden, kuten liikkumislupakäytäntöjen tuntemusta. Siinä meillä Via Kalevala hankkeessa on vielä tekemistä, että saamme nytkähtämään asian eteenpäin. Toukokuussa 2019 pohjustimme uusia hankkeita Loma-Kitsissä.
Näyttää siltä, että meillä on hyviä edellytyksiä vauhdittaa rajayhteistyöhankkeita tulevina vuosina, sillä niin Lieksan kaupungilla Suomessa kuin Mujejärven piirin hallinolla on myönteistä asennetta hyödyntää jo aiemmin tehtyä selvitystyötä ja ottaa ensi askeleita matkapakettien testaamiseksi alueella.
Lupasimme isännillemme, että Via Kalevala verkoston rakentamisessa otamme huomioon heidän intonsa ja halukkuutensa liittyä mukaan kulttuuri- ja luontomatkailua kehittävään verkostoomme.
Jaa sisältö
