Via Kalevala 2016-2035

Inkerinmaan inkerikkojen ja vatjalaisten alueella

Izvara – Izhora – Kaykino – Kaprio – Hatsina – Ljalin Lug, olivat paikannimiä reitillämme, joista vain Hatsina oli aiemmin nimenä tuttu. Nimille syntyi visuaalinen muotokuva ja joitain muitakin muistijälkiä, kun etenimme Lönnrotin jalanjälkiä etsimässä Inkerinmaalla.

Isäntämme oli ”Kaykinon luovien projektien” edustaja Olga Gratsheva. Hän oli kuvanveistäjä puolisonsa Viktorin kanssa ostanut Kaykinosta maakaasujohtolinjan vartijan talon 12 vuotta sitten. Pihapiiristä oli tullut taidenäyttelyalue, jossa ovat esillä Viktorin töitä. Viktor oli rakentanut pihapiiriin myös ateljeerakennuksen, jossa saatoimme nauttia ”talonmerkit” kansanmusiikkiryhmän konsertista.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Ennen tuota tapahtumaa edellisenä iltapäivänä olimme Izvarassa. Nautimme paikallisen menun mukaisen lounaan pienessä vain vuosi sitten avatussa kahvilassa. Kahvila oli talossa, jonne sen nykyiset haltijat ovat rakentamssa taidenäyttelytilaa paikallisten taiteilijoiden töiden esille saattamiseksi. Näyttelytila on tarkoitus avata loppukesästä.

Aivan kahvilan vieressä on Nikolai Roerichin (1874-1947) sukukartano. Se käsittää 60 hehtaarin tilan, joka on nyt pääosin puistona ja tietenkin kartanon päärakennuksen, joka oli Nikolai pojan koti ja asuinpaikka 26 ensimmäistä elinvuotta. Jo 8-vuotiaana Nikolai kaiveli lähistöltä löytyviä alueen muinaisvatjalaisten hautakumpuja. Kotimuseosta löytyikin esineitä kertoen alueen arkeologisista löydöksistä. Systemaattinen arkeologinen alueen vatjalaiskulttuurin tutkimus odottaa vielä tutkijoita, mutta valitettavasti ”mustat arkeologit” eli aarteen etsijät ovat tuollakin alueella liikkeellä, joka kansainvälisesti yleinen ilmiö vaikeuttaa tulevaisuudessa varsinaista tieteellistä tutkimusta.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Vatjalaisalueella syntyneestä ja kasvaneesta Nikolai Roerichistä tuli yksi Venäjän tunnetuimmista taiteilijoista. Vallankumouksen jälkeen hän ehti edustaa Neuvosto-avantgardismia, kunnes muutti maasta pois. Hänestä kehittyi monipuolinen ja sekä idässä että lännessä arvostettu taiteilija – rauhan mies ja teosofifilosofi.

Kotimuseossa esitellään hänen elämäntyönsä pääpiireteitä ja voidaan aistia hänen kasvuympäristönsä. Roerich oli Akseli Gallen Kallelan aikalainen ja läheinen ystävä. Hänen elämästään kului myös pari vuotta Suomessa tuon ajan Sortavalassa. Myöhemmin Roerich vaikutti USA:ssa New Yorkissa ja Intiassa, jossa hän kuoli 1947 lähellä Intian ja Pakistanin rajaa. Roerich on arvostettu myös nyky Venäjällä. Moskovassa sijaitsee kansainvälinen Roerich-keskus ja museo (http://en.icr.su/), josta löytyy laajemmin tietoa hänen luomis- ja elämäntyöstään ympäri maailmaa.

Aikaa vierähti Roerichin museossa sen verran runsaasti, että torstaina ohitimme Kaykinon ja menimme rentoutumaan ja viettämään iltaa Gorkin Golf-klubille, jossa oli hulppeat ja liikunnalliset puitteet yöpymiseen.

Torstaina iltapäivällä Ivanogorodin jälkeen meille avautui läntisen Inkerinmaan monikerroksinen historia, jonka aikana opimme, että Inkerin suomalaiset, inkerikot ja vatjalaiset ovat eri asioita. Väestöryhmien kulttuurista ja historiasta löytyy edelleen merkkejä alueen kylissä. Perinnekulttuuria ollaan myös elvyttämässä, missä esihistoria, kalevalainen mytologia, nykykulttuuri ja kansainvälisesti tunnetun taiteilija – tiedemies – filosofin luomistyön juuret kohtaavat ainutlaatuisella tavalla.

Perjantaina aamulla suuntasimme kohti Kaprion Linnaa. Saksalaiset ristiritarit rakensivat ensimmäisen puisen linnan alueelle jo 1240, jonka Aleksanteri Nevskin joukot valloittivat ja tuhosivat sen seuravana vuonna yhdessä laatokanlinnalaisten, karjalaisten ja inkeriläisten kanssa.  Aleksanterin poika Dimitri Aleksandrovitsh rakennutti linnan uudestaan, mutta jälleen kerran novgorodilaiset hävittivät linnan, mutta se rakennettiin pian uudestaan. Linna on toiminut Vatjan viidenneksen Kargalin pogostan keskuspaikkana.

Nykyään linnaa ollaan restauroimassa. Huomattava osa siitä on jo valmiina keromassa alueen vuosisataisesta vatjalaisesta historiasta.

Linnaan tutustumisen jälkeen palasimme Kaykinoon, jossa Olga ja Viktor meitä odottivat. Ihastelimme luovien ihmisten aikaansaamaa taiteellista pihapiiriä. Ateljeessa odottivat kahvit ja Pietarilainen Kansanmusiikkiryhmä ”Talonmerkit” viehättävän vetäjänsä Aino Jaakkolan johdolla. Hän esitteli meille ryhmän suomen kielellä. Saimme kuulla vatjan kielen pikakurssin, meille osin tuttuja lauluja paikallisella kielellä esitettyinä. Pääsimme osallistumaan konsertin loppuvaiheessa myös teeman mukaiseen rytmiliikuntaan. Kokemus olit ainutkertainen ja ainutlaatuinen. Se välitti meille ennakoivasti viestiä siitä, miten alueella vaalitaan suomalais-ugrilaista kansanperinnettä. Syvemmän kurssi teemasta saimme lauantaina inkeriläisten juhannusjuhlissa Ljalin niityillä.

Perjantai aamupäivä päättyi lounaaseen Izhorassa. Lounas edusti paikallista ruokakulttuuria parhaimmillaan. Ogan mukaan Kaykinon luoviin projekteihin on kuulunut myös perinneruokakulttuurin kehittäminen ja edistäminen. Päästä nauttimaan perinneruokakuluttuurin antimista eksoottisilla alueilla, joista ei ole aiemmin ollut mitään tietoa, oli tälläkin kertaa ainutlaatuinen elämys.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

Jaa sisältö

%d bloggaajaa tykkää tästä: