Sää on kirkkaan aurinkoinen ja lumesta valkea maisema sädehtii kuin uiden pienissä glitterhippusissa. Auringonsäteissä kylpevä luonto tuo oman tunnelmansa, on ihanaa nähdä miten maisema on herännyt uudella tavalla henkiin. Hetken mielijohteesta alkunsa saanut osallistuminen rupeaa vähän jännittämäänkin porukan kokoontuessa kun on aika lähteä kohti melonnan alkupistettä.
Paikalla on lukuisia autoja ja jonkinmoinen kuhina. Ihmiset pakkailevat varusteitaan, joita aikovat ottaa kanootteihin ja pian pääsemme kuulemaan ohjeita. Ohjeet ovat jollakin tasolla inhorealistiset. Olin melonut kerran aiemmin kouluaikana vuosia sitten, mutta tutun luokkakaverin kanssa ja loikkasimme kanoottiin matalasta järven rannasta kesäisellä säällä jolloin pieni uintireissukaan ei olisi oikeastaan edes haitannut. Olosuhteet olivat nyt melko poikkeavat, ilma oli pirstakan viileä, luonnollisesti joentörmältä olisi hitusen erilaista kivuta kanoottiin kuin tasaisesta järvenrannasta ja melontaparikin oli tuiki tuntematon. Säännöt oli selkeät ja niitä tuli noudattaa, veden varaan joutuminen talvisäällä ei olisi leikin asia.
Onnekseni asiat palailivat jollakin tasolla mieleen vuosienkin takaa, vaikka olosuhteet olivat haastavammat. Hieman siinä sääntöjä soveltelimme ja pääsimme kanoottiin ja matkaan. Väljemmillä vesillä pääsimme vielä kokeilemaan erilaisia tekniikoita. Sen jälkeen matka jatkui sangen mutkaisia reittejä pitkin luonnon rauhassa. Ympäristö oli lumoava jopa tavan suomalaiselle, joten en edes osaa kuvitella tätä turistinäkökulmasta.
Vedessä eteneminen alkoi sujua, mutta seuraava haaste olikin ohittaa turhan haasteellinen kohta maitse. Siitäkin selvittiin, jokseenkin maasto oli sen verran petollista, että myös tukevan näköinen kohta saattoi pettää jalan alta. Kannatti siis olla tosissaan skarppina sen suhteen mihin jalkansa laski. Mitään valmista polkuahan ei tarjolla ollut vaan itse reittimme valitsimme. Osa porukasta saman reitin ja osa taasen valitsi omasta mielestään itselleen sopivampia reittejä.
Matka jatkui oikeastaan maisemia ihastellen ja hieman rentoutuen kohti taukopaikkaa. Matkalla oli kyllä pari maallista stoppia, mutta ne menivät sangen kivuttomasti. Tunnelma rupesi kevenemään selkeästi melojien keskuudessa, kun hommaan alkoi samaan enemmän tuntumaa.
Oma matkani päättyi aikataulusyistä taukopaikalle, jossa oli mahdollisuus nauttia eväitä nuotion äärellä. Näin toimistotyöntekijän silmin sanoisin, että ehdottoman upea kokemus. Kuitenkin mainitsisin myös sen, että seikkailumieltä, halua viettää aikaa ulkona (säänkestävyyttä siis!) ja jonkinmoista fyysistä kuntoa tuo homma edellyttää unohtamatta kommunikointia. Melominen on lähes mahdotonta, jos ei ole valmis kommunikoimaan melontaparinsa kanssa! Lumisessa umpimetsässä kanootin kanssa rämpiminen ei ole kuitenkaan helpoimmasta päästä fyysisenä suorituksena, joten ihan invaliditason väelle en lähtisi hommaa suosittelemaan. Hyvällä yleiskunnolla ja seikkailumielellä kokemuksesta selviää kuitenkin varsin mallikkaasti ehjin nahoin ja yhtä uutta kokemusta rikkaampana!
Jaa sisältö
