Via Kalevala 2016-2035

Via Kalevala visio 2025: Viisumivapaat luontoretket Suomesta Vienan reittiä pitkin Venäjälle?

Ilmastomuutoksesta muistuttanut helteinen kesä 2018 sai aikaan lisävirtaa Via Kalevala hankkeelle. Repolan Haukkasaaren retken jälkeen toteutimme kaksi retkeä Vienan reitille. Ensimmäinen tapahtui Suomen puoleisella Vienan reitin alueella heinäkuun lopulla, toinen Vuokkiniemen, Kivijärven ja Latvajärven maisemissa 13.-14. elokuuta.

Tavoitteenamme oli saada selvää maastossa siitä, miten munainen Vienan reitti on kulkenut rajan yli Viiangista Suomen puolelta Venäjän puoleiseen Kivijärven kylään. Onnistuimme urakassa yllättävänkin hyvin.

Kävelimme 30.7. helteisenä aamupäivänä Suomen puoleisella rajavyöhykealueella valtakunnan rajalle saakka suomalaisen rajavartijan ja oppaamme Pentti Kinnusen opastamana rajalla olevalle poroaidalle saakka pitikin Vienan reittiä. Polku ja reitin merkit puissa löytyvät edelleen ikihongista, vaikka kohta sata vuotta on kulunut siitä, kun paikalliset asukkaat ja Arkangelin valtatien vaeltajat ovat voineet laillisesti rajan yli tuosta paikasta kulkea. Raja suljettiin Tarton rauhan 1920 rajan käynnin mukaisesti vähitellen 1920-luvun aikana.

1980-luvulta alkaen kanssakäyminen raja-alueella on alkanut uudestaan kulttuurivaihdon, kehittämishankkeiden, luonnon- ja kansallispuistojen rakentamisen merkeissä. Latvajärvelle – Kivijärven naapurikylään vedettiin Suomesta sähkölinjakin 1990-luvun alussa aikomuksena herättää kylän maanviljelys ja kulttuurimatkailu henkiin.

Tapasimme Latvajärvellä maanviljelystä 1990-luvulla aloitelleen perheen leskiemännän. Saimme kuulla häneltä, että hänen poikansa ja heidän lapsensa olisivat valmiita jatkamaan parikymmentä vuotta sitten alkanutta hanketta, jos uutta virtaa Latvajärven kylämaiseman hoitoon, matkailuun ja alueelle sopivaan pienimuotoiseen maatalouteen olisi syntymässä.

Osoitukseksi halusta kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen maiseman hoitoon kertoi juuri niitetyt peltoaukeat, Latvajärven kirkon muistomerkin viereen tehdyt penkit ja talkoot, jotka Latvajärvelle oli järjestetty 14.8. kylän praasniekkapäivänä. Raivasimme talkoilla Arhippa Perttusen pusikoituneen talon kivijalan ja pystytimme paikalle muistotaulun. Siinä samalla katsoimme valmiiksi ison litteän kiven, johon on tarkoitus laittaa pysyvä muistolaatta talon paikalle ja siirtää kivi talon siistityn kivijalan kohdalle.

Arhipan talon muistomerkki.

Latvajärven kyläjuhlaperinne on jo elvytetty viime vuosina kylän asukassukujen voimin. Ensi kertaa tapahtumassa oli 10 henkeä myös Suomesta, mukana 8-henkinen Vienan reittiä tutkiva Via Kalevala ryhmä.

Kyläjuhlia edeltäneen maanantain 13.8. retki suuntautui Kivijärven kylään ja sieltä edelleen valtakunnan rajan Venäjän puoleisen alueen tuntumaan. Vienan reitin esiselityksen tekijät olivat päässeet 10 vuotta aiemmin vain Kivijärven kylän raunioille, jotka ovat n 6 km:n päässä rajalinjasta. Tällä kertaa pääsimme 100 metrin päähän rajalinjasta rajavartijan opastamina. Kivijärven kylästä rajalle kulkeva vanhaa polkua seurannut rajamiesten polku tuli juuri siihen kohtaan, josta löysimme heti ikihongista samanlaiset polun merkit ja vanha polun pohjan, jota olimme talsineet 30.7. Suomen puolella. Polku näytti suuntautuvan suoraan Kivijärven rannalle. Käveltyämme muutaman kilometrin takaisin päin kohti Kivijärven kylää, havaitsimme suoalueen, joka sijaitsee Suomen puolelta rajan yli ulottuvan Pienen Viianginjärven (Ylä-Viiangin) ja Kivijärven välissä. Viiangin järvet ovat Oulujärven latvavesistöä, mutta Kivijärvi on jo Mellitsäjoen kautta Livojokeen ja edelleen Tollojokeen sekä Kuittijärveen laskevaa Vienan mereen Kemijoen kautta laskevia latvavesiä.

Pentti Kinnusen mukaan kyseinen Vienan meren ja Pohjan Lahden vedenjakajalla sijaitseva vetokannas on ollut paikkoja, jossa vesitse liikkuvat kauppiaat siirsivät kulkukalustonsa vesistöstä toiseen jatkaen matkaansa Suomeen päin Ouluun ja sieltä edelleen rannikkoa pitkin koko Länsi-Suomen alueelle. Maapolut, hevostiet ja ratsastustiet ovat näilläkin alueilla seurailleet vesireittejä yhdistäen kyliä toisiinsa. Vienan reitti on ollut siis historiallisesti ympärivuoden toimiva Arkangelin valtatie, jossa on kulkenut rinnakkain vesireitti- ja maareittiversiot. Reitti on toiminut jo esihistoriallisena aikana eli yhdistänyt kulttuurit toisiinsa kivikaudelta lähtien nykyaikaan.

Vienan reitin merkki vienalaisessa ikihongassa ja oppaamme Pentti Kinnunen

Suomen puheenjohtajuuskausi Arktisessa Neuvostossa alkoi 2017 ja päättyy 2019. Neuvosto keskittyy uusien arktisten reittien avaamiseen ilmastomuutoksen siivittämänä yhdistämään idän ja lännen kansoja, tietoliikennettä ja kaupankäyntiä. Voisiko Suomi olla aloitteellinen myös kestävän kehityksen luonto- ja kulttuurimatkailun edistämisessä?

Saimme rajan pinnassa Venäjän puolella tarpoessamme vaikutelman, että Venäjä on siihen valmis rajaviranomaisten lisääntynyttä palvelualttiutta myöten.

Löysimme reissulla valtakunnan rajat ylittävät vesireitit – Ylä-Viiangin järven, jonka länsiranta on Suomessa ja itäinen ranta Venäjällä. Nykyisen Venäjän viisumivapauslinjausten mukaan valtakunnan rajan ylittäminen ilman viisumia on mahdollista 72 tunnin ajaksi, kun se tapahtuu vesitse.

Osana Via Kalevala ja Kostamuksen – Kalevalan luonnon ja kansallispuiston kestävän kehityksen matkailuhanketta voisi olla yhteistyrityksen perustaminen, joka rakentaisi venereitin Suomea ja Venäjää yhdistävälle Ylä-Viiankijärvelle. Kun rajaa ei voi nykyisten viisumimääräysten voimassa ollessa ylittää ilman viisumia kävellen tai maata myöten muillakaan kulkuneuvoilla erikoistapahtumia kuten juuri päättyneitä jalkapallon MM-kisoja lukuunottamatta, voisi Vienan reitille luoda voucherijärjetelmän, jonka puitteissa opastetut kulttuuri- ja luontovaellukset 72 tunnin (3 vrk) aikarajan puitteissa tulisivat mahdollisiksi Vienan reitin Venäjän puoleisella alueella Viiankijärven lautturin avustamana?

Hanke vaatii toki Vienan reitin Venäjän puoleisen osan arkeologista inventointia, mistä inventoinnista Suomen puolella ilmestyy Museoviraston raportti jo kuluvan elokuun loppuun mennessä. Inventointi Venäjän puolella voisi käynnistyä arkeologien suomalais-venäläisenä yhteishankkeena. Sen lopputulemana olisi asianmukaiset viranomaismerkinnät alueen karttoihin, jotka toimisivat jatkovalmistelun pohjana maan käytön ja kaavoituksen valmisteluviranomaisille, valtiosopimusten täsmennyksille raja-alueella ja olisivat pitkässä juoksussa myös kestävän kehityksen matkailuliiketoiminnan kehittämisen perustana.

Toistaiseksi joudumme järjestämään tutustumisretkiä Via Kalevala hankkeen puitteissa asiasta kiinnostuneille rajan molemmin puolin erikseen. Venäläiset rajaviranomaiset ovat tehneet ehdotuksen luontopoluksi osin tutkimallamme alueella siten, että ensi kesänä voisimme järjestää sinne opastettuja retkiä. Tästä on hyvä jatkaa tavoitteena viisumivapaat kulttuuri- ja luontovaellukset Arkangelin valtatiellä vuoteen 2025 mennessä.

 

Jaa sisältö
%d bloggaajaa tykkää tästä: