Via Kalevala 2016-2035

Terveisiä Ylä-Luostan kyläkaupalta – tulevaisuuden tien raivaajilta

Timo Soinin avauspuheenvuoro Tangomarkkinoilta kuuluu juuri radiosta, kun alan koota päällimmäisiä ajatuksiani kahdesta viimeisestä vaelluspäivästä välillä Juankoski – Ylä-Luosta. Ukkoskuuron häntä ropisee asuntoautomme – vajaan kahden kuukauden kotimme kattoon. Sinikka ja Nelly kävivät kiireesti korjailemassa uimarannalla pestyt pyykit kastumasta, kun itse viritin auton radiota tangomarkkina-asentoon.
Nelly poimi tänään mustikoita, kun oli kävelykiellossa tulehtuneiden rakkojen vuoksi. Hyvin ovat jo paranemassa. Saamme herkkuja aamulla kaurapuuron päälle. Ylä-Luosta kyläkaupan emäntä lähti katselemaan hilloja lähisuolta. Kesä on siis Koillis-Savon pohjoiskulmalla tosi aikaisessa – viikon pari edellä normaaliajasta.
Tuntuu suorastaan ihmeeltä, että täällä ”keskellä ei mitään” on yllättäen hengissä ympäri vuoden auki oleva kyläkauppa! Haja-asutusalueiden kyläkauppojen hylättyjä rakennuksia olemme nähneet pitkin koko vaellusreittimme vartta. Yksi henkiin herätetty kesä kyläpuoti ja museokauppa nähtiin Mommilassa. Mutta että täällä hengissä ja samalla pienyrittäjällä yli 30 vuotta, se täytyy olla jotain ainutlaatuista sitkeyttä ja luovuutta – ehkä ympäristönkin paikallista yrittäjyyttä sitkeästi puolustavaa yhteishenkeä. Olemme Rautavaaran syrjäkylässä, kunnan joka on yksi Suomen sairaimmista ja vanhusvoittoisimmista. 1700 asukkaan kunta sinnittelee itsenäisenä, kun on niin syrjässä, että isommat eivät sitä himoitse.
– Saa rakentaa rauhassa Suomen uutta kestävää tulevaisuutta!
Täältä löytyy siis vaihtoehtoista elämisen mallia, jossa kestävän kehityksen peruselementeistä – nuukuudesta on tehty hyve – on rakennettu selviämisstrategiaa käytännössä eikä ”viherpiipertäjien” viruaalitajunnassa.
Joitain suosiollisia ympäristötekijöitä vaikuttaa tämän hetken mahdollisuuksiin kyläkaupan selviämisen hyväksi. Kuopio-Nurmes tien välitön läheisyys, kylän posti ja Rautavaaran kunnan pystyttämä Nilsiän Tahko – Koli moottorikelkkareitin varressa oleva kota. Ylä-Luostan kyläkin on jossain, mutta ei sitä tielle näy.
Kaupan emäntä oli seuraillut netistä tuloamme ja osasi aavistaa että yösijaa pihapiiristä vielä kysymme, vaikka hoksasin soittaa hänelle vasta muutama päivä sitten. Emäntä on vaelluksen ja luonnossa liikkumisen harrastaja, joten siitä näkökulmasta uskon meidän olevan mieluisia vieraita.
Hän kertoi tällä alueella olleen vaellusreittejä, joista on jäljellä vielä viittoja, mutta luonnosta merkittyjä reittejä ei enää löydy. Näin on käynyt mm UKK-vaellusreitille ja paikallisille kylien välisille reiteille. Elävä reitti on talvinen Tahko – Koli moottorikelkkasafarireitti, jonka liikuntalajin harrastajia löytyy siinä määrin, että kodassakin on talvella kulkijoita.
Hiihtolatua pystyy kylän nuorisoseura pitämään vain noin 5 km:n mittaisena. Aiemmin on ollut jopa 30 kilometrin ajettuja latureittejä. Nautimme kodan tyylikkäästä miljööstä laittamalla siellä grillimakkarapäivällisen. Uimaranta tien toisella puolella oli tyylikäs. Kunta oli rakentanut sinne uimakopin ja puuseet. Joskus paikka lienee ollut runsaammalla käytöllä, nyt ilmeisen hiljainen. Kosken yli kulkenut kevyen liikenteen silta oli lahonnut ja pudonnut osittain koskeen. Toisella puolella tietä näkyi uudempi moottorikelkkailijoiden reitin silta.
Kaupan emäntä kertoi kylästä löytyvän pari paikallista museotakin, joita ihmiset pitävät yllä omatoimisesti ja museo on auki, jos talon väki sattuu paikalla olemaan. Tällainen on mm vanhalle kansakoululle laitettu kansakoulumuseo.
Saapuminen kävellen Rautavaaralle Säyneisen suunnasta oli vaikuttava kokemus. Juankosken – Säyneisten seutu on luonnoltaan vehmasta ja viljavan näköistä. Maisema on Rautavaaran rajalle saakka elävää peltoviljelyvoittoista suomalaista haja-asutuskylämaisemaa. Yllättävänkin elävän näköistä. Säyneisten kyläaktiivit kertoivat tilojen ja asutuksen harventuneen, vaikka ilme on säilynyt. Entinen kuntakeskus ilmensi selvimmin rakennemuutosta, jossa entiset liikehuoneistot ja jopa asuntoja on tyhjillään asukkaiden pois nukkumisen jäljiltä. Kylän kulttuuriharrastus osoittautui olevan huippua. Kylällä pidetään kesällä säännöllisesti kylätoria, jossa kävijöitä riittää. Myös kesäteatteri oli mainio – tämän vuoden ohjelmistossa ”pienyrittäjä Pöntinen ja bisnesenkelit”, joka tulkinta sopi erinomaisesti niihin pohdintoihin, jota VIA KALEVALA vaelluksellamme teemme ja havainnoimme. Esityksessä tuli hauskasti esille pienten kuntien matkailualan yrittäjien ja kuntatoimijoiden kaoottiset haahuilut unelmissa ja utopioissa, joiden muuttuminen kestäväksi tulevaisuuden visioksi vaatisi aivan jotain muita asioita – kuin bisnesenkeleiden vetämiä seminaareja.
Kylällä toimi Kalevalaisten Naisten Liiton aktiiviporukkaa, joka otti yhteyttä meihin, levitti julisteitamme ja järjesti yöpymismahdollisuuden nuorisoseuran talon/kesäteatterin pihapiirissä. Olemme siitä kovasti kiitollisia. Saimme ostaa mukaamme tuoretta ruisleipää ja pullaa. Teatterin katsomo oli täynnä yleisöä – pääosin muita kuin kyläläisiä. Säyneisten kesäteatterilla on siis hyvä maine ja positiivinen esimerkki siitä, miten kylän yhteisöllinen toiminta pitää yllä kulttuurimatkailun perusedellytyksiä.
Rautavaaralle saapumisen yhteydessä luonto muuttui toisen näköiseksi. Peltomaisemat korvautuivat upeilla männikkökankailla – Suomen uuden biotalouden raaka-ainelähteiltä, joissa tukkipuun ohella viihtyvät marjat ja sienet ja monet muut tulevaisuuden talouden asteittain arvoonsa nousevat raaka-aineet. Sinne mahtuisivat hyvin uuden tyyppiset kulttuurivaellusreitistöt tapahtumaetappeineen uusine kotineen, taukotupineen ja perhe/maatilamajoituspalveluineen. Porukka vaan on jo ikääntynyttä – niin kuin Vienan Karjalassakin. Mutta ohut virta kaupungista maalle on olemassa, joka voi vielä voimistua, kun kestävän kehityksen eetos nousee virtuaalihaaveilusta reaalimaailman aidon tiedostamisen tasolle.
Silläkin asialla tässä olemme, kun talsimme läpi vaihtuvien suomaisten/karjalaisten maisemien. Huomenna ylitämme Savon ja Karjalan ikiaikaisen rajan.

Jaa sisältö

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: