Via Kalevala 2016-2035

Sijoitusvinkkejä

Helleilman katkaisi tänään rankka ukkoskuuro, kun olimme kävelemässä Tuusniemeltä Kaavinkoskelle. Kävelijät hyppäsivät mielellään autokyytiin, kun vettä tuli kaatamalla ja salamoita säkenöi tuntikaupalla taivaalta. Onneksi Koillis-Tuusniemen kyläyhdistyksen puheenjohtaja Matti Rahunen tuli pelastamaan meidät sateen suojaksi valitsemastamme kodasta väljempiin yhdistyksen tiloihin. Savusaunan lämmin tuoksu henki naapurista, sillä edellisenä iltana sitä oli lämmitetty.
Seuraksemme lähti Tuusniemeltä neljä eläkeläisyhdistyksen kävelijää. Heidän kanssaan muistelimme menneitä ja paransimme maailmaa, kun olivat tuttuja lapsuuden kotikyläni ihmisiä. Tarjosivat meille makoisan kalakeiton lounaaksi Tuusniemen satamassa, me puolestamme grillimakkaraa sateisen kävelyn päätteeksi Kaavinkoskella.
Vaihdoimme kuulumisia kyläyhdistyksen ja muiden tuusniemeläisten kanssa. Tuusniemen kylät olivat valmistelleet hienot esitteet ja ilmoitustaulut kylien keskustoihin kustakin seitsemästä Tuusniemen Kylät ry:n kylästä. Koillis-Tuusniemen esiteessä esiteltiin alueen matkailupalveluja ja mm luontopolkuja. Matkailu- ja luonto-opaskoulutusta pitäjässä oli toteutettu, mutta opastaidot eivät pääse kehittymään, kun opastettavia matkailijoita on harvassa.
Kyläyhdistyksen edustajat olivat huolissaan myös karttoihin juuri merkittyjen vaelluspolkujen tilasta, sillä pystypuihin merkityt reittimerkit katoavat avohakkuiden yhteydessä eikä ole järjestelmää, jolla reitin kulku luontoon sen jälkeen merkitään uudestaan.
Kyläyhdistys ja metsästysseurat ja muut kansalaisyhteisöt ovat tehneet melko paljon investointeja alueella luontomatkailun ja virkistyksen infrastruktuuriin, joka on jo varsin aktiivisessa kyläläisten käytössä. Matkailua uudet rakenteet tukevat toistaiseksi vähemmän, kun matkailijat eivät ole löytäneet kohteita. Metsästysseurojen ja kyläyhdistysten majat ovat hyvätasoisia, palvelevat paikallisia yhteisöjä perhejuhla -, hirvipeijais- ym paikkoina. Majojen verkosto sopisi hyvin laajempaankin elämysmatkailukäyttöön, jos vain palveluille voitaisiin luoda yhdessä matkailuyrittäjien ja paikallisen opasverkoston kanssa kysyntää.
Tätä voisi palvella VIA KALEVALA verkosto, jonka puitteissa voisi kaivaa esille paikallisia ja alueellisia tarinoita. Tarinat voisivat houkutella ihmisiä, jos vain niitä tukevia palveluja olisi käytettävissä. Tämän päivän suomalainen maaseutu tarvitsee selvästi elinkeinorakenteiden monipuolistamista. Maataloudesta on tilakoon suurenemisesta huolimatta tullut toimintaa, joka ei yksin takaa toimeentuloa kovinkaan helposti. Metsätalouden liikevaihto on kehittynyt myönteisesti, kun metsien kasvukaudet ovat pidentyneet ja metsän hoito tullut kattavammaksi. Koneellistuminen on vähentänyt kuitenkin työpaikkoja ja alkutuotannon rinnalla voisi luonto- ja elämysmatkailuala kehittyä. Maailmalla on lisääntyvästi ihmisiä, jotka kaipaavat takaisin luontoon, mutta toisaalta luonto on urbanisoituneelle pelottava elementti, jonka kohtaamiseen tarvitaan opasta tai valmentajaa. Opastetut eräretket merkityillä poluilla ja erikoisten luontonähtävyyksien äärellä olisivat sitä, mille olisi kysyntää, jos suomalaiset osaisivat markkinoida aarteitaan vetovoimaisesti sopiville kansainvälisille kohderyhmille.
Matkailu on maailmanlaajuisesti yksi nopeimmin kasvavista liiketoiminnan alueista. Yksin suomalaisten matkailijavirtojen varassa maaseutumatkailusta ei voi tulla elinvoimaista liiketoiminnan alaa, vaan kansainvälistyminen on tarpeen.
Kyläyhdistysten ja yhteisöjen luoma infrastruktuuri on vajaalla käytöllä ja asukkaiden sivutulomahdollisuudet jäävät toteuttamatta, elleivät suomalaiset päättäjät ryhdy aktiivisemmin kartoittamaan ja tunnistamaan niitä esteitä, jotka heikentävät tiedon leviämisestä ainutlaatuisista luonto- ja kulttuurimatkailumahdollisuuksistamme. Kuulimme Kaavinkoskella, että kyläyhdistyksen ympärillä olevat ihmiset olivat perustaneen osuuskunnankin edistämään yhteistä asiaa. Sen perustaminen ei merkinnyt kuitenkaan mitään konkreettista avausta asian edistymiseksi, sillä osuuskunnan perustaminen sinänsä ei tuo matkailijoita ja matkailutuloja paikkakunnalle.
Viimeinen Tuusniemen kyläyhdistysten aikaansaannos, yhteiset esitteet ja taulut ovat kuitenkin askel oikeaan suuntaan. Toivon mukaan seuraava askel on esitteissä olevan informaation saaminen nettiin, että kulttuurimatkailua tosissaan edistävät tahot, kuten ELMA osuuskunta ja VIA KALEVALA hanke voisivat tiedottaa Tuusniemen erinomaisista elämysmatkailumahdollisuuksista edelleen – ja ehkä ryhtyä toimiin palveluja hyödyntävien ryhmämatkapakettien kehittämiseksi VIA KALEVALA hankkeemme puitteissa.

Jaa sisältö

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: