Via Kalevala 2016-2035

Repolan Kulttuuri- ja luontomatkailua kehittämässä

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Teimme 24.3.-26.3.18 historiaa. Pohjois-Karjalan Erä- ja luonto-opaskurssilaiset toteuttivat testimatkan Inarin rajanylityspaikan kautta Repolaan 9 hengen voimin. Olin mukana Via Kalevalan ja matkailualan yritysmaailman edustajana ottamassa vastaan kahden ryhmän opiskelijan Victoria Fofanovan ja Antti Pottosen kehittämän ”tuotekortti” näytön luontomatkailuteemasta: ”Keväthangilla”.

Mukana matkalla oli myös Joensuun Yliopiston ympäristöpolitiikan professori Pertti Rannikko. Hän ei kuitenkaan hiihtänyt eikä yöpynyt Repolan Haukkasaaressa, vaan jatkoi havaintojensa tekemistä tutkijana sekä rajanylitysoperaatioomme liittyen että perehtymällä Lentieran ja Repolan kyläläisten elämään tässä ja nyt.

Pertti Rannikko kuvaa toimittamassaan tuoreessa kirjassa ”Repola Elämää ja ihmisiä kahdella puolella rajaa” Repolan nykytilannetta ja kylän keskustasta parinkymmenen kilometrin päässä kulkevaa Venäjän ja EU:n rajaa ”rajoittajana ja mahdollisuutena”. Raja on pysynyt paikallaan – ja Repola Venäjään kuuluvana Stolbovan rauhasta 1617 lähtien lukuun ottamatta vuosia 1918-21 ja 1941-44, joina aikoina suomalaiset hallitsivat kylää.

Laukkukauppa, metsätyöt, puukauppa ja rajan vartiointi ovat olleet toimia, joka on tuonut nykyiseen 700 asukkaan kylään elämää vuosisatoja edelleenkin kylällä vahvana selviämiskeinona elävän luontoistalouden rinnalla.

Kylä on ollut suurempikin – parin tuhannen asukkaan taajama vielä neuvostokaudellakin. Rajavartiosto toi alueelle 1000 asukasta, jotka poistuivat Neuvostoliiton romahdettua. Myös puukaupan vaikutus Repolaan heikkeni, kun pistoraiteen päässä olevasta ja lähempänä Suomen tavaraliikenteen ylityspaikkaa sijaitsevasta Lentierasta on kasvanut puun kuljetusten keskus sekä Venäjälle että Suomeen.

Silti kylä elää. Koulussa oli keväällä 2016 68 oppilasta, 20 opettajaa, kylähallinnossa 3 työntekijää. Kylästä löytyy pieni sähkövoimala, sillä kylä ei ole valtakunnan sähköverkossa, paloasema, terveysasema ja tietenkin tsasouna. Metsätöistä saa leipänsä 60 kyläläistä ja eläkettä saa 40% asukkaista (Rannikko, 2017). Tiet Venäjän rintamaille ja Suomeen ovat heikossa kunnossa, niin kuin on tavallista rajan pinnassa Venäjällä. Kansainvälinen kännykkäverkko ja vesijohtoverkko puuttuvat. Kylällä on yhteisiä kaivoja, joista vesi haetaan. Ulkohuussit ovat vallitseva jätehuoltojärjestelmä, joiden tuote käytetään suoraan puutarhaviljelyn kierrossa. Kylästä löytyy edelleen useita kyläkauppoja, taloustarvikekauppa, klubitalo, muutama karjatila ja uudempaa aikaa edustava yritys, joka valmistaa kelohongasta loma-asuntoja.

Luonto- ja kulttuurimatkailun kehittäminen kiinnostaa kyläläisiä, sillä Repola-Seuran suomalaisvieraita kylässä on käynyt vuosittain Vartiuksen kautta matkaamalla Repolan kyläjuhlien aikaan ja sukulaisvierailuja tapahtuu omatoimisesti muulloinkin.

Tämä tuli minulle selväksi jo kesällä 2017, kun tapasin kyläpäällikkö Sergei Stugarevin. Hän innostui ehdotuksestani toteuttaa Via Kalevala kävelytempaus kesällä 2018 Repolaan Suomesta Patvinsuolta Inarin rajanylityspaikan kautta. Tapasimme asian merkeissä hänet Petroskoissa syyskuussa 2017. Hän ilmestyi seurueensa kanssa myöhään lauantai-iltana 24.3.Tarektoria säätiön mökille Haukkasaareen, jonka pihapiiriin eräopiskelijaryhmämme oli leiriytynyt puolijoukkuetelttaan. Joimme puolen yön aikaan maljat yhteishankkeemme menestykselle Haukkasaaressa, jonka kyläjuhliin päättyy ensi kesän kävelytapahtumamme 12.7.18.

Kerroimme Antti Pottosen kanssa hänelle onnistuneesta rajanylityksestä matkailijaryhmän kanssa sekä Keväthangilla pilotista, jota testasimme samalla kuin valmistelimme reittiä kesän kävelyä varten. Sergei totesi, että matkailun kehittäminen on erittäin tärkeää Repolalle. Siksi Mujejärven paikallishallinto, repolalaiset ja lentieralaiset yrittäjät ja muut alueen ja paikkakunnan toimijat haluavat rakentaa pitkäjänteisempää yhteistyötä Via Kalevalan ympärille, sillä Lönnrotin matkat Karjalaan Repolan kautta ovat muistissa.

Kun Traektoria säätiö tarjosi yhteistyötä hankkeessa Tampereen Kulttuurifoorumissa 2016, näytti avautuvan mahdollisuus yhteishankkeelle. Teimme Pietarissa syyskuussa 2017 toteuttamissuunnitelman yhdessä, mikä näyttää etenevän kohti 6.-13.7. kävelytapahtumaa.

Pystymme ottamaan tälle pilottiretkelle maksimissaan 20 henkeä. Kahdeksan paikoista on jo varattu, mutta 12 mahtuu vielä mukaan. Jo kahdeksankin hengen voimalla retki toteutuu, mutta mielellämme varaamme mahdollisuuden myös muille hankkeesta kiinnostuneille osallistua historialliselle lännen ja idän rajan ylittävälle luontoretkelle kulttuurimaisemiin, jossa näemme vielä elävänä arkena sellaisen elämisen muodon, joka oli rajan takaisten karjalaiskylien todellisuutta myös Lönnrotin aikana. Rajabyrokratian haasteellisen hoitamisen vuoksi tarvitsemme sitovat ilmoittautumiset retkelle jo 15.5. mennessä.

Tervetuloa rakentamaan uutta kestävän kehityksen kulttuuri- ja luontomatkailun historiaa yli rajojen!

 

Jaa sisältö
%d bloggaajaa tykkää tästä: