Via Kalevala 2016-2035

Piru kaikukoon ja Väinön Kannel soikoon!

Olen sulatellut mielessäni kesän 2017 Via Kalevala kokemuksia. Saimme ensimmäisen kosketuksen parinkymmenen kävelijän voimin ikivanhaan Vienan reittiin. Tuota reittiä ovat tallustelleet ennen Lönnrotia vienalaiset laukkukauppiaat. Lönnrotin jälkeen liikkeellä olivat karelianistit, legendaarinen Vienan kansan kuvaaja I.K. Inha ja 1900-luvulla vallankumousten ja sotien liikkeelle panemat ihmiset.

Viimeiset 30 vuotta on eletty Suomussalmella, Kuhmossa ja Vienan Karjalassa uutta aikaa. Uusi muuttoliike rajan yli Suomeen tapahtui Karjalan Tasavallasta 1990-2000-luvulla, mutta on nyt rauhoittunut. Entiset ja uudet sukulaisuus- ja ihmissuhdeverkostot ovat syntyneet Euroopan vanhimman 1595 linjatun paikallaan pysyneen rajan yli pitämään yllä kalevalaisen perinteen elinvoimaa.

Sukuseurat ja rajan yli suhteita vaalivat seurat, kuten Vuokkiniemi-seura, Uhut-seura ja Repola-seura vaalivat perinne- ja sukusiteitä rajan yli. Juminkeko Säätiö Suomessa, Treaktoria Säätiö Venäjällä ja monet muut kalevalaista perinnettä vaalivat voimat tallentavat kylien historiaa, mahdollistavat perinnerakenteiden säilymisen ja kehittymisen kohti tulevaisuutta.

Suomalais-venäläinen kulttuurifoorumi virallisena valtioiden välisenä verkostona mahdollistaa julkisten toimijoiden, kansalaisyhteisöjen ja yksityisten toimijoiden verkostoitumisen. Näin syntyi Via Kalevala 2016-2035 hankekin edistämään sitä arvokasta työtä, jonka elämänkaari lähtee Lönnrotin ajoista. Herännyt kiinnostus kulttuuri- ja luontomatkailuun vahvistaa meissä uskoa Lönnrotin polkujen uusien tallaajien vähittäiseen ilmaantumiseen laukkukauppiaiden ja runolaulajien jalanjäljille vahvistamaan ikiaikaista arktista ihmisen ja luonnon välistä suhdetta.

Olemme lähdössä uudestaan Petroskoihin 6.9. jatkamaan sitä prosessia, minkä syyskuussa 2015 käynnistimme siellä, kun Via Kalevala hanke ilmoittautui mukaan Kulttuurifoorumiin. Tulevaan työkokoukseen menemme Lahdesta viiden hengen voimin tapaamaan ihmisiä, jotka ovat ilmaisseet kiinnostuksensa verkostoitua yli rajan Via Kalevala hankkeen puitteissa.

Yhden päivän työkokouksessa teemme suunnitelmia vuosille 2018-2020. Rakennamme uutta niiden kokemusten valossa, mitä hankimme kesällä 2016 ja tänä vuonna. Tavoitteenamme on vahvistaa vasta muotoutumassa olevaa verkostoa Venäjällä ja Suomessa. Molemmilta suunnilta mukaan on ilmaantunut uusia ihmisiä ja tahoja, joilla tuntuisi olevan halua kehittää ideaa erilaisiksi käytännön hankkeiksi.

Repolan Haukkasaari-projekti on uusin ja mielenkiintoisin hanke, jonka etenemistä Lönnrotin kulttuurivaellusreitiksi tullaan tutkimaan, sillä siitä on olemassa virallinen ehdotus Traektoria-säätiöltä Pietarin Kulttuurifoorumiin.

Miten jatkamme Suomen puolella jo auki tallattua Vienan reitin osaa rajan takana, tulee olemaan toinen mielenkiintoinen kysymys, mistä lyönemme ideoita kasaan yhdessä Vuokkiniemeläisten ja mahdollisesti uhtualaisten kanssa.

Mutta ihan uusiakin ideoita on tyrkyllä. Meillä on pyörinyt Lahdessa eläkeläisten kuntopiiri, jonka puitteissa olemme kevättalvesta alkaen lähteneet kävelylle tai muihin yhteisiin liikuntatapahtumiin kerran viikossa Via Kalevala hankeen ”tee itsellesi sopiva Kalevala-kävely” idean pohjalta. Pari yleisötapahtumaakin luontoretken muodossa olemme jo toteuttaneet. Ensimmäinen oli Lapakistossa luonnon päivänä toukokuussa ja toinen 26.8., kun liput nousivat ensimmäistä kertaa salkoon Suomen luonnon kunniaksi. Kävelimme viimeksi Messilästä Tiirismaan radiomaston ympäri Pirun Pesälle. Tiirismaan Latu oli järjestänyt ainutlaatuiseen luonnon konserttihalliin kuorokonsertin ”Piru Kaikukoon”, jonka tunnelmista nautimme ja jatkoimme sen jälkeen Messilään.

Seuraava tapahtuma näissä merkeissä on 14.-17.9. Viipurissa ja Karjalan kannaksella. Suomi 100 vuotta merkeissä kierrämme Kannasta käyden läpi itsenäistymistämme ennakoineita prosesseja Karjalan Kannaksella ja Viipurissa. Monrepon Väinämöinen on herännyt patsaana ”henkiin” 2007, kun kuvanveistäjä N.K. Bokovin taiteilema Väinämöisen patsas pystytettiin puistoon alkuperäisen vuonna 1831 ensimmäisen kerran pystytetyn Väinämöisen patsaan paikalle.

Monrepon puistossa järjestetään nykyään säännöllisesti kesätapahtumia. Voisimmeko jo vuonna 2018 saada aikaan esimerkiksi elokuussa Väinämöisen patsaalla yhteisen venäläis-suomalaisen tapahtuman, jossa ”Väinön Kannel” kajahtaa uudelleen soimaan Via Kalevala hankkeen Karjalan Kannaksen runopolkujen uudelleen avaamisen merkeissä?”