Via Kalevala 2016-2035

Lepoa ja kesäteatteria

Tulimme tiistaina Varkauteen Taulumäen torille. Olimme ennakkoaikataulusta runsaan tunnin edellä. Satoi miltei koko päivän, tosin iltaa kohti yhä vähemmän. Vanhaa vitostietä kuljimme. Läpi osin jo unohtuneiden tuttujen maisemien.
Savon Sanomien ja Warkauden Lehden toimittaja kävi tekemässä juttua Joronjäljen pihassa. Hän pääsi katsomaan touhuamme sisätiloista eli asuntotostamme käsin, kun ulkona satoi. Molemmista lehdistä saimme lukea, mitä meistä kirjoitettiin ja millaisia kuvia hän oli valinnut meistä juttuja kuvittamaan. Ihan hyvältä tuntui paikallismedian huomio tempaustamme kohtaan. Nelly etsiskeli päivällä varkautelaista nähtävyyttä ”Mekaanisen musiikin museota” kysyen tietä keskustasta sinne paikallisilta. Häneltä kysyttiin lehtikuvan perusteella, kuuluuko hän kävelijöihin. Kun Nelly vastasi myöntävästi, hän sai vastaukseksi ”ei se sinulle ole kaukana kävellenkään”. Siis meidät oli huomattu.
Kokkimme Vesalle soimme vapaapäivän, käyttämällä Kuntorannan ravitsemuspalveluita ja lekotellen kylpylässä tehden samalla pyykkihuoltoa ym. Itse otin 80 minuutin kokovartalohieronnan korvaamaan vajaaksi joka päivä jääneitä venytyksiä. Hieroja totesi oikeutetusti lihakset paikoin kireiksi. Aamulla ne vetristyvät ensimmäisten kävelykilometrien aikana siten, että puolessa matkassa menee yleensä aika helposti. Mutta iltaa kohden puhti alkaa taas hyytyä niin että askel lyhenee. Kalevilla ja Nellyllä menee edelleen kevyesti, Sinikka ja minä pidämme perää.
Huomenna joudumme lyhentämään kävely matkaa, sillä välimatka Tulenliekkiin on yli 26 kilometriä, on lämmin päivä tulossa ja 20 kilometrin raja ylittyy reippaasti. Lyhennykselle on myös liikenteellisiä perusteita, sillä tielle on rakennettu keskikaiteellisia osuuksia, joilla kävely on kielletty.
Jouko Pylväs, lahtelaistuttu, yllätti meidät Joroinen – Varkaus välillä ja tuli tapaamaan mukanaan pussillinen lämpimiä piirakoita. Oli netistä katsonut missä olemme menossa ja tarkistanut myös aikataulumme. Näillä perusteilla hän tavoitti meidät tien päällä. Oli mukava vaihtaa kuulumisia.
Jo eilen illalla meille ilmoittautui kolme kävelijää, jotka aikovat kävellä kanssamme Tulenliekkiin, kaksi heistä samoja, jotka olivat jo Sistola- Joroinen välillä. Myös Karvion leirintäalue – Valamo välille on ilmaantunut muutama kävelijä lisää.
Rentoutumisen ja hieronnan lomassa olen tarkennellut yöpymispaikkoja välillä Kaavinkoski – Nurmes. Paikat alkavat olla jo sovittuja pientä viilausta lukuun ottamatta. Nurmes-Kuhmo välin yöpymispaikkojen tarkempi tiedustelukin on jo aloitettu, joten nekin ovat kunnossa lähipäivinä.
Muitakin mielenkiintoisia puhelinsoittoja olemme saaneet. Santeri Lesosen varkautelaisserkku soitteli ja pyysi viemään Santerille terveisiä. Tosin arveli, että saatta itsekin olla Venehjärvellä niihin aikoihin kun siellä kävelemme. Oli menettänyt sodassa isänsä Uhtuan seudun ensimmäisissä taisteluissa. Isä taisteli Neuvostojoukoissa. Äiti joutui miehensä menetyksen jälkeen palvelemaan Suomen armeijaa tulkkina. Sitä kautta äiti poikineen siirtyi sodan jälkeen Varkauteen. Nyt suku pitää yhtä melko tiiviisti rajan molemmin puolin. Kävelymme edistää ja tekee omalla tavallaan tunnetuksi myös näitä kulttuuriyhteyksiä.

Kulttuurivaellusreitille on hyödyllistä mahduttaa myös paikallista kulttuuria. Tällä kertaa se oli Varkauden Harjurannan kesäteatterin amatöörinäyttelijöiden esitys ”Kyläkoulussa kuhisee”. Kuhisi aika tyypillisen autioituvan fiktiivisen Katiskamäen koulun tapaan. Oli kyläkoulun puolustajia ja lakkauttamisen kannattajia, joiden välillä ihmissuhteet, paikallinen poliittinen vaikuttaminen ja ristiriitaiset intressit törmäsivät ja kietoutuivat yhteen mielenkiintoisella tavalla.
Se oli yksi näkökulma maaseudun tyhjenemisen megatrendiin ja ihmisten yrityksiin etsiä vaihtoehtoja kehitykselle. VIA KALEVALA visiolla yritämme kannustaa ihmisiä tarttumaan vaihtoehtoisiin megatrendeihin eli ihmisten kasvaviin tarpeisiin etsiä vaihtoehtoisia matkailun kehittämisen polkuja massaturismille, jossa ihmiset pääsevät palaamaa takaisin luontoon. Samalla kun he sitä tiedustelumatkaa tekevät kukin omalla tavallaan, he voivat saada uusia elämyksiä niistä kulttuurisista kerrostumista, mitä suomalainen maaseutu pitää sisällään. Valitettavasti vai vielä toistaiseksi kätkettynä ja uudella tavalla neitseellisenä, mutta uusia käyttämättömiä mahdollisuuksia täynnä.

Jaa sisältö

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: