Via Kalevala 2016-2035

Kunniavieraina Vuokkiniemen prashniekoissa

Tulin juuri majapaikkaamme Vuokkiniemen Iljan päivän prashniekoista. Aika mykistynyt olin, kun tilaisuuden avannut Aleksander Koktomov kertoi satapäiselle yleisölle, että juhlijoiden joukossa on neljä kävelijää, jotka ovat taivaltaneet Sammatista Paikkarin Torpalta Vuokkiniemelle saakka jalkaisin ja aikovat jatkaa Uhtualle (Kalevalaan). Kostamukset Kaupunki ja Kulttuuri- ja museokeskus olivat valmistaneet oikein kunniakirjan osoittaakseen arvostusta teollemme. Samalla VIA KALEVALA 2016-2035 hankkeelle toivottiin menestystä. Näin saimme ensimmäisen arvovaltaisen julkisen vallan esittämän kannustuksen ja samalla haasteen jatkaa hanketta.
Kyläjuhlat olivat hieno ja monipuolinen tapahtuma – osoitus siitä, että pienellä väestöpohjalla pystytään nostattamaan yhteishenkeä. Vuosittaisia vieraita Vuokkiniemen prashniekoissa ovat Vuokkiniemi Seuran kokoamat paikkakunnalla juurensa omaavien sukujen suomalaisjälkeläiset. Heitä saapuu niin omatoimisesti kuin bussiryhminä juhliin tapaamaan rajan takaisia sukulaisiaan ja muutoin katselemaan rajan takaisia juuriaan. Niitä juuria on tuhansilla suomalaisilla, sillä 1918-21 levottomina aikoina Suomeen muutti arviolta 7-27 tuhatta ihmistä Vienan Karjalan alueelta ennen itärajan lopullista sulkeutumista osin Suomesta tuettujen kansannousujen kukistumisen seurauksena. Vuosien 1941-44 suomalaismiehitys aikaansai toisen muuttoaallon niiden vuokkiniemeläisten keskuudessa, jotka olivat yhteistyössä sodan aikana suomalaismiehittäjien kanssa.
Sodan jälkeen kylä on kokenut monenlaisia vaiheita. ”Perspektiivittömien kylien” politiikan aikana lopetetuista lähi kylistä siirrettiin ihmisiä asumuksineen Vuokkiniemeen. Näin kylä kasvoi merkittäväksi Kalevalan piiriin kuuluvaksi keskukseksi. Karjalaistaustaisen väestön osuus pysyi korkeana, kun lähikylien asukkaatkin olivat karjalaisia. Näin asukasluku kasvoi. Maatalous, alkuun alueelliset kolhoosit, myöhemmin Uhtuan sovhoosiin yhdistetty maatalous oli tärkein suurtalouden periaattein rakennettu tuotannon ala. Sovhoosin karjatalous ajettiin alas jo 1980-luvun lopulla. Perhemajoitusemäntämme oli Vuokkiniemen aputalouden johtaja ja hänen miehensä traktorin kuljettaja.
Sovhoosin raunioille syntyi 13 yksityistä maatilaa. Menestystarinaa ei Vuokkiniemen tilojen yksityistämisestä tullut. Niinpä perhemajoitusemäntämme lopetti miehensä kanssa aktiivimaatalouden vajaan kymmenen vuoden sisällä eli vuoteen 2000 mennessä. Syiksi epäonnistumiselle Maria kuvasi tuotteiden välitysjärjestelmän puuttumisen kokokaan. Pientuottajat yrittivät myydä tuotteitaan torilla ja lähikaupoissa, mutta huonolla menestyksellä kun äkisti köyhtyneillä ihmisillä ei ollut rahaa ostaa. Vaikka suomalaiset yrittivät tukea pienmaatalouden käynnistymistä Vienan Karjalassa, ei sekään pystynyt korvamaan millään tavalla toimivan maataloustuotteiden välitysketjun puuttumista.
Kulttuurimatkailu alkoi vähitellen kehittyä erityisesti Juminkeko säätiön tukeman Vienan runokylien elvytyshankkeiden tuloksena. Niinpä Mariakin alkoi ottaa vastaan suomalaisia perhemajoitusasiakkaita. Näin matkailusta on tullut merkittävä lisätulon lähde tällekin perheelle. Perhemajoituskapasiteetti Vuokkiniemellä on jopa 150 henkeä, joka täyttyy erityisesti kyläjuhlien aikana.
Vuokkiniemen kylän edellytykset palvella VIA KALEVALAN reitillä vaeltavia ovat hyvät. Kylän historia on hyvin esillä kylätalossa. Miihkali Perttusen patsas on vastapäätä edesmenneen Sandra Remsujevan taloa. Kalevalan tarinat ovat osa kylän kulttuuri-identiteettiä. Näimme kyläjuhlia edeltävän iltana harrastelijateatterin esityksen Kullervo. Kormilon maatilan perheen lapset ja vanhemmat olivat keskeisessä roolissa näytelmässä. Tänään emäntämme taas esiintyi paikallisen lauluryhmän jäsenenä.
Kysyin emännältämme kylän tulevaisuuden näkymiä. Hän suhtautui kehitykseen yllättävänkin optimistisesti. Kylää on syntynyt uusia työpaikkoja. Ympärivuorokautisesti päivystävä palo- ja pelastuslaitoksen yksikkö työllistää 20 henkeä. Kirjolohen kasvattamo on myös perustettu juuri. Lohi menee hyvin kaupaksi Moskovaa myöten ja laajennuksia sekä jalostusasteen nostamista suunnitellaan. Kylälle rakennetaan jatkuvasti uusia omakotitaloja, sillä Viljelystä poistettuja peltoja on kaavoitettu tonttimaiksi, joille nousee taloja vanhaa vuokkiniemeläistä kylän ilmettä noudattaen. Tontit, joita kaupunki antaa käyttöön, eivät ole ihan pieniä, joten havaitsimme kylällä jopa lehmien ammuntaa. Pienkarjatalous on siis palaamassa kylälle ”datsha tyyppisten” viljelmien muodossa. Nuoria perheitä muuttaa jonkin verran Kostamuksesta maalle Vuokkiniemeen. Kyläkauppa on vielä pieni, mutta vieressä seisoo jo uusi suurempi hirsirakenteinen kaupparakennus, joka on tarkoitus avata syksyllä. Kylästä löytyy myös hylättyjä vanhoja rakennuksia, mutta uudisrakentamisen ilmaantuminen kertoo positiivista viestiä kylän kehityksestä. Marian arvion mukaan kylän väkiluvun väheneminen on taittunut ja muuttunut hienoiseksi kasvuksi. Tuntuu hieman erikoiselta, että pitkään jatkuneen taantuvan kehityksen keskellä onkin yllättäen optimistista elämänasennetta tulevaisuuden suhteen. Kulttuurimatkailijavirtojen vahvistuminen kylällä saattaisi lisätä tuota optimismia entisestään, sillä vuokkiniemeläiset hallitsevat vielä luontaistalouden ja pienimuotoisen markkinatalouden yhdistämisen.

Jaa sisältö

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: