Via Kalevala 2016-2035

Kormilon maatila – viimeinen Tollojoen talo

”Perspektiivittömänä kylänä” 1970-luvulla hävitetystä Tollojoen kylästä jäi yksi talo henkiin – Kormilo. Nyt se elää renesanssia. Vuokkiniemen sovhoosi hallinnoi tilaa neuvostokauden lopulla. Tila yksityistettiin kauden loputtua. Ensimmäinen isäntä ei pärjännyt viljelijänä. Uusi tuli tilalle – Viktor Moskovan seudulta. Hän oli kerännyt alkupääomaa Moskovan lähellä uuden Venäjän alkuaikoina tuontikaupalla. Yrittäjätoverit jäivät jatkamaan entistä bisnestä, mutta Viktor muutti kaupungista – Moskovan liepeiltä – maalle Kormiloon. Osti talon ja maatilkun Kormilojärven rannalta. Viktor hankki kotieläimiä, lampaita, kanoja, hevosia, alpakoita ym. Ja käynnisti matkailubisneksen. Hän rakensi mökkejä järven rannalle sekä pari saunaakin – savusaunan ja tavallisen puulämmitteisen saunan. Kormilojärven saareen hän rakensi tsasounan. Vanhan tilan päärakennuksen viereen on noussut uusi reseptionina ja ravintolana toimiva rakennus. Lapsille ja lapsiperheille on pihapiiriin noussut puuhapaikkoja.
Viktorilla on unelmia, joita hän innolla toteuttaa. Mummilta hän on saanut perinnöksi hienon samovaarin. Sen ympärille on paisunut samovaarimuseo, jossa on kolmisensataa erilaista vedenkeittovälinettä – pääosin Venäjältä mutta myös itämaista. Samovaarimuseoon ja pihapiiriin on alkanut kertyä muutakin näytteille asetettavissa olevaa esineistöä, vanhoja maataloustyökaluja, aritmetiikan oppikirja selvällä suomen kielellä. Petroskoissa 1940-luvulla painettu – Karjalan ASNT:n kustantama ja viralliseksi oppikirjaksi hyväksytty.
Viktor aikoo hankkia vanhoja museorakennuksia Karjalasta lähellä olevalle peltotilkulle kotitiensä toiselle puolelle. Hän aikoo ostaa järven lahden toiselta rannalta lisämaata ja rakentaa sinne talon perheelleen. Työpaikan keskellä kun ei pitkän päälle ole mukava asua.
Kormilon uusi isäntä ja hänen tilansa on tärkeä tukikohta VIA KALEVALA Venäjän puoleisen matkailureitin rakentamisessa. Me pilottivaiheen kävelijät saavuimme tiistaina 26.7. Kormiloon kävellen Kostamuksen suunnasta. Ensimmäiset parikymmentä kilometriä ajoimme huoltoautolla. Reitillä kun oli kaivoskombinaatin rakenteita ja tuore tukkitie, jossa kuormattiin tien varrella tukkirekkoja. Sitten löytyi aktiivikäytöstä jo poistunut 12 kilometrin metsäautotietaival, jota oli hyvä kävellä. Ilma oli helteinen, mutta matka taittui mukavasti asumattomia metsä- ja vaaramaisemia ihaillessa. Olimme pitäneet matkalla muutaman nestetankkaus- ja välipalatauon, mutta lounas odotti Kormilossa. Saavuimme sinne kahden kolmen välillä iltapäivällä. Kahden yön kodiksi saimme ison rantamökin, johon kaikki mahduimme hyvin.
Toinen päivä Kormilossa oli tutustumista paikkaan ja Tollojoen kylän historiaan. Kylä oli merkittävä paikka Lönnrotin aikaan Kontokin ja Vuokkiniemen välillä. Siitä kertoo päätien varressa Tollojoen sillan kupeessa oleva taulu. Varsinaisesta kylästä oli jäljellä vielä metsittymättömiä peltoaukeita ja kalmismaa joen rannalla. Kormilon tilan ja Tollojoen vanhan kyläkeskuksen välillä kulkee kävelijöille jo nyt erittäin hyvin sopiva pikkutie mäntykankaiden läpi, jonka kävelimme edestakaisin. Ukkoskuuro hieman pelotteli kulttuurivaeltajia, mutta säästi meidät kastumiselta. Kormilossa meitä odotti maittava kaalilaatikkolounas. Sen jälkeen saimme nauttia eläkeikäisille hyvin sopivista ruokalevoista, veneretkestä Kormilojärvellä ja lopuksi sekä savusaunasta että tavallisesta puulämmitteisestä saunasta järven rannalla.
Tästä on hyvä jatkaa aamulla kohti Vuokkiniemeä, jossa meitä odottaa Iljan päivän praasniekat, paikallisen teatterin Kullervo esitys ja tutustuminen pitkän kaavan mukaan yhteen parhaiten säilyneistä ja elävistä Vienan karjalaiskylistä. Kormilon maatilankin lapset käyvät Vuokkiniemessä koulua, oppivat mm karjalan ja suomen kieltä sekä ovat mukana kylän kulttuuriharrastuksissa. Isäntäväki tukee vahvasti lastensa ”karjalaistumista”. Vanhin poika opiskeleekin jo Suomessa ravintola-alalla.
Kormilon maatilan isäntäväki on osoitus ilmiöstä, jossa venäläistä juurta omaavat ihmiset innostuvat paikalliskulttuurista niin, että lähtevät sitä kaikin tavoin tukemaan ja kehittämään luoden samalla edellytyksiä sille, että niin venäläismatkailijat kuin suomalaisetkin ja matkailijat kaikkialta maailmasta vielä löytävät kalevalaisen luonnon rauhan. Isäntäväki lahjoitti koko porukalle Pekka Pertun suomeksi kirjoittaman pääteoksen: ”Väinämöisen venehen jälki”. Isäntäväkemme aikoo julkaista sen venäjäksi, että tieto kalevalaisesta kansan perinteestä leviäisi laajemmin tietoon venäläisille nykysukupolville.
Me Kalevala-kävelijät saimme Kostamuksessa julkisuutta myös venäläismediassa jopa paikallisessa puolen tunnin suorassa keskusteluohjelmalähetyksessä. Uskon, että pilottivaiheen kävely tulee saamaan jatkoa myös Vienan Karjalassa. ”Väinämöisen venehen jäljen” venäjännös viittaa siihen, että VIA KALEVALA reitteihin tullee jatkossa myös vesireittejä. Kallen Kallelan klassikkotaulu Väinämöisestä lienee tutuin viesti Kalevalan tarinoista suomalaisille, mikä taulu on syntynyt runsaat 100 vuotta sitten karelianismin hengessä Kuhmon maisemissa malleinaan kuhmolaiset tuon ajan mallit. Vesireittitoivomuksia tuli vastaan myös Suomen puolella mm Rantasalmella. Ehkä näemme tulevaisuudessa VIA KALEVALA soutuja niin Suomessa kuin Venäjänkin vesireiteillä.

Jaa sisältö

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: