Via Kalevala 2016-2035

Kalevala-pullia ja kartanoita

Kun saavuimme Juva Campingille, huomasimme, että Kalevala-kävelijöitä kohtaan tunnetaan aiempaa enemmän kiinnostusta. Saimme aplodit saapuessamme. Leirintäalueen sähkötolppaan oli laitettu näyttävästi teksti ”Kalevala-kävelijöille”. Paikalle oli saapunut varta vasten meidän tuloamme todistamaan pari ihmistä Rantasalmelta.
Vähän myöhemmin paljastui, että varta vasten meitä tapaamaan oli tullut myös Äännekoskelta asti Reino Väisänen. Hän oli leiponut kehittämiään ”Kalevala-pullia” ison pussillisen, jonka halusi meille lahjoittaa tukien näin kävelyhankettamme. Mies oli yhdessä edesmenneen vaimonsa kanssa kypsytellyt idean Kalevala pullasta. Se on kanteleen muotoinen kielineen, jossa on mustikkasilmä. Pulla maistui hyvältä.
Mies luovutti käyttöömme pullan valmistusohjeet, sarjan valokuvia pullan valmistuksesta ja toivomuksen siitä, että edistäisimme pulla-asiaa siten, että Kalevalan päivänä olisi nimikkopulla tai leivos niin kuin on Runebergin päivänä ja laskiaispäivänä. Reinon ja hänen edesmenneen vaimonsa idea on noin 10 vuotta vanha, mutta ei ole vielä päässyt valtakunnalliseen lentoon. Jospa se lähtisi elämään VIA KALEVALAN siivillä.
Olisihan se hienoa, että Kalevala pullia oikealla reseptillä valmistettuna olisi myynnissä ympäri Suomea VIA KALEVALA kahviloissa kulttuurireittien varrella. Tekijän oikeuksia pullalle Reino ei vaadi itselleen, vaan haluaa nimenomaan, että Kalevala pullasta (leivoksesta) tulisi koko kansan pulla. Toivonsa Reino asettaa meidän lisäksemme mm Kalevalaisten Naisten Liittoon, jonne hän onkin jo ideaansa aiemmin markkinoinut.
Nyt meillä on asuntoautojen jääkaapissa pullia useaksi päiväksi kahvin kanssa.
Pari päivää olemme olleet liikkeellä jo Mikkelin pohjoispuolella. Mikkelin torilta lähdimme juhannusaattona klo 12 aikaan ja saavuimme Siiskosen leipomon pihaan klo 17 aikoihin. Neljän pitkän matkan kävelijän lisäksi seurassamme oli kaksi päiväkävelijää, Sinikan sisko ja hänen miehensä. Reitti oli tosi onnistunut noudattaen kevyen liikenteen väylää Tertin kartanolla, jonka pihapiirissä lounastimme. Siitä jatkoimme kävelyä paikallisten kylämaisemien läpi valtatien ulkopuolella niin, että vitostien vartta kuljimme vain muutaman kilometrin.
Kun olimme tuoneet majoitusautona toimivan asuntoautomme aamulla Siiskosille, paikalla ollut henkilökunnan edustaja neuvoi kysymään lähellä olevasta naapurimaalistalosta lupaa käydä uimassa, kun pesupaikat eivät Siiskosilla olleet käytössämme. Naapurin maalaistalo oli meille melkoinen yllätys – Loukion kartano. Kartano oli hyvässä maalissa, pihanurmikot ajettu ja pellot kasvoivat viljaa. Isäntiä ei näkynyt paikalla ja saimme vaikutelman, että kovin usein he eivät vierailekaan kartanollaan, vaan omaisuutta valvotaan videovalvonnalla ja kartanon päärakennukset eivät ole aktiivissa käytössä.
Loukion kartano oli viides kartano kävelyreittimme varrella, johon tähän mennessä olemme tutustuneet. Havainnot ovat panneet miettimään ”kartano”-Suomen nykytilaa. Kolmella kartanolla viidestä – Urajärven kartanolla, Löydön kartanolla ja Tertin kartanolla – oli onnistuttu kehittämään matkailupalveluja tuottavaksi konseptiksi. Kaksi ”yksityiskäytössä” olevaa kartanoa omaisivat huomattavia kulttuurihistoriallisia arvoja, joiden rinnalla olisi kehitettävissä matkailupalveluja. Ne tarvitsisivat kuitenkin paitsi oman kartanospesifin tarinansa myös yleisemmän tarinan, jolla suomalaiset kartanomiljööt voitaisiin saada palvelemaan matkailua laajemmalla rintamalla.
Netistä poimimieni tietoja perusteella suomalaisten kartanoiden kriisiaika alkoi jo ainakin 1900-luvun alussa, kun ne menettivät mahtinsa aateliston ja sotilasvaltasukujen asemien rapistuessa. Kartanot vaihtoivat toistuvasti omistajaa ja ovat joutuneet monenkirjavan omistajajoukon hallintaan, joiden intressi ja voimavarat vaalia kartanoiden kulttuurihistoriallisia arvoja vaihtelevat suuresti. Maatalouteen perustuva kartanon elinvoimaa yllä pitävä tuotanto on menettänyt merkityksensä tilojen pirstoutuessa ja EU-maaseutu Suomen syntyessä.
Matkailu ja museotoiminta yhdistettynä erilaisilla paikallisyhteisöjen luomilla aktiviteeteilla on aikaansaanut jo kolmessa mainitsemastani viidestä kartanosta tähän aikaan sopivaa uutta elämää. Pisimmällä tällä tiellä on arvioni mukaan Löydön kartano Ristiinassa ja Urajärven kartano Asikkalassa. Kyläpuodin ilmaantuminen Mommilan kartanon pihapiiriin enteilee uutta aikaa Mommilassa. Siiskosen leipomon kupeessa sijaitseva kartanomiljöö odottaa vielä innovaattoria.
VIA KALEVALA konseptin kehittäminen kulttuurimatkailua tukevana ja ylläpitävänä visiona voisi tarjota kartanoille parissa kymmenessä vuodessa uutta elämää kasvavien asiakasvirtojen kautta.

Jaa sisältö

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: