Via Kalevala 2016-2035

Jälkimietteitä ja visioita kuluneen kesän Via Kalevala taipaleelta

Runsaat kaksi kuukautta on kulunut siitä, kun pidimme kesän 2016 Kalevala-kävelyn päättäjäistilaisuuden Lönnrotin männyn juurella Uhtualla. 64 vuorokauden urakan jälkeen piti muutama viikko hengähtää, purkaa parin kuukauden rästiin jääneitä asioita, huolehtia projektin jälkisiivouksesta ja tietenkin sulatella nähtyä ja koettua.
Projektin taloudellinen jälkiselvittelykin oli haasteellista, sillä erityisesti Paikkarin Torppa – Vartius välin huolto- majoitus- ja ravitsemuspalvelut tulivat niin arvokkaiksi, että kävelijöiden osanottomaksut kattoivat vain pienen osuuden kustannuksista. Kustannuksia nosti erityisesti kahden asuntoauton vuokraaminen lähes kahdeksi kuukaudeksi, joka yksin teki noin 15 000 euroa.
Muuta keinoa selviämiseksi ei ollut, kuin sijoittaa omia säästöjäni osuuskuntaan VIA KALEVALA hankkeen hyväksi sekä ELMA osuuskunnan toiminnan jatkamisen turvaamiseksi. Onneksi olin osannut tähän etukäteen varautua ja asennoitua siten, että suomalaisen perinnekulttuurin matkailuvaltiksi kohottamiseen kannattaa sijoittaa pitemmällä tähtäimellä.
Tällä hetkellä vain on niin, että yritystoiminnan kehittämisen rahoituslähteiden toiminta on ohjelmoitu niin, että ”tuottamatonta” ja luonteeltaan yleishyödyllistä kulttuurimatkailun infrastruktuurin rakentamista ei nähdä miltään suunnalta ”kannattavana liiketoimintana”. Näin toimintamme lasketaan kategoriaan ”kallis harrastus”, kuten Ladecin edustaja totesi allekirjoittaneella pari vuotta sitten.
Tietoisena kaikesta tästä katselemme kuitenkin eteenpäin. Viime perjantaihin mennessä sain matkaraporttini käsikirjoituksen raakaversion siihen vaiheeseen, että sitä voidaan ryhtyä työstämään parinsadan sivun paksuiseksi kirjaksi. Työotsikkona on tällä hetkellä: ”Kävellen läpi Suomen ja Vienan Karjalan 64 päivässä”. Tavoitteenamme on saada kirja julkaisukuntoon ennen joulua.
Keravan Väinämöinen on ehtinyt jo julkaista Ifolor-kuvakirjan kokemuksistaan kävelytaipaleellamme. Kirja on oivallinen runojen ja valokuvien yhdistelmätuote, jota saa silmäilemällä yleiskuvan taivalluksestamme.
Kirjan raakatekstin työstämisen ohella ELMA osuuskunta on valmistellut Suomen itsenäisyyden juhlavuoden Via Kalevala ohjelmaa. Tarkoituksenamme on julistaa kesällä 2016 kuljettu reitti kaikille kävelijöille vapaasti taivallettavaksi kulttuurimatkailureitiksi. Kulkijat voivat liikkua siellä kävellen, pyöräillen, autolla ajaen tai talvisin vaikka hiihtämällä tai moottorikelkalla siellä, missä se on sallittua, kukin oman makunsa ja harrastuksensa mukaisesti.
Kokoamme Via-kalevala.com nettisivulle tietoja reitin eri osuuksista. Tulemme esittelemään tarjolla olevia majoitus- ja huoltopalveluita reitin varrella. Ryhdymme rakentamaan myös yhdyshenkilöverkostoa reitin varrelle. He voisivat paikallisoppaina auttaa kullakin paikkakunnalla liikkuvia luontoretkeilijöitä löytämään oikeat polut joita pitkin kannattaa liikkua.
Patentti- ja rekisterihallitus hyväksyi tavaramerkkimme VIA KALEVALA 2016-2035 rekisteröidyksi tavaramerkiksemme matkailupalvelujen alueella syyskuussa 2016. Hankkeemme on hyväksytty myös valtioneuvoston Suomi 100 vuotta ohjelmaan.
Aikomuksenamme on verkostoitua kulttuurimatkailun alalla Via Kalevalan hengessä toimivien yhteisöjen ja yritysten kanssa, siten että syntyy vipuvoimaa tuupata kulttuurimatkailutarjontaa ja sen markkinointia eteenpäin kansainvälisesti.
Suomalais-venäläinen kulttuurifoorumi Tampereella kaksi viikkoa sitten valoi meihin lisärohkeutta. Hankkeeseen ilmoittautui mukaan itärajan takaa neljä uuttaa toimijaa virallisesti ja muutama kiinnostunut epävirallisesti. Foorumin teemana olivat lapset ja nuoret, aikovat petroskoilaiset toimijat koota nuorisoryhmän kävelemään kanssamme heinäkuun viimeisellä ja elokuun ensimmäisellä viikolla Suomussalmen, Kuhmon, Kostamuksen ja Vuokkiniemen maisemiin. Hei aikovat olla mukanamme molemmin puolin rajaa ja ovat haastamassa myös suomalaisia nuoria mukaan samaan retkeilyideaan Lönnrotin ja Kalevalan hengessä.
Kävelin eilen Messilästä Lahden torille ”ylinen Viipurintie” teeman merkeissä seurassani yhden lahtelaisen ohella geologian opiskelija Turusta ja historioitsija, luontoretkeilijä matkaopas Hämeenlinnasta. Maisemien havainnoinnin ja geologian opintopäivän ohella kävimme porukassa läpi ”Salpausselkä Unesco Global Geopark” hankesuunnitelmaa, jota kuulemma esitellään lähiaikoina lahtelaisille ja muille Päijät-Hämeen alueen kunnallisille luottamushenkilöille. Hankehahmotelman laatijan Pirjo Räsäsen vision mukaan hanke on ”Suomen kansainvälisesti merkittävin geologiaan perustuva luontomatkailukohde”.
Totesimme yksissä tuumin, että näin on. Kun lisäämme tuohon visioon vielä ne kulttuuriset kerrostumat, mitä löytyy tuolla vyöhykkeellä viesteinä kivikautisten ihmisten elämästä, keskiajalta Salpausselän harjua pitkin kulkeneesta Ylisestä Viipurintiestä. Melko tuore Ylisen Viipurintien historiaa kuvaava artikkeli löytyy oheisesta linkistä (http://www.lahenlehti.net/?p=7762).
Harras toivomukseni on, että lahtelaiset ja naapurikuntien päättäjät alkaisivat oivaltaa vähitellen, miten ainutlaatuisella alueella asumme ja elämme.
Luonto tarjoaa meille oivat mahdollisuudet kehittää luontomatkailua, josta voi kehittyä Suomen oloissa kansainvälisesti merkittävin luontomatkailukohde. Kun yhdistämme siihen kulttuuriset kerrostumat ja tarinat kivikaudesta keskiaikaan ja Lönnrotin polkujen kautta nykyaikaan, kasvaa alueemme houkuttelevuus luonto- ja kulttuurimatkailukohteena aivan olennaisesti.
Kun yhdistämme tähän 12000 vuoden jääkauden jälkeiseen perintöömme matkailun globaalien virtojen siirtymisen miltei nurkillemme Helsinki-Vantaan Lentoasemalle ja maitse Pekingistä Venäjän läpi kulkeville Silkkitien uusille rataosuuksille Pietarista länteen, meillä on ainutlaatuiset mahdollisuudet kehittyä matkailun kansainvälisesti merkittäviksi toimijoiksi Lahden seudulla.
Runsaan kaksi vuotta sitten määrittelimme ELMA osuuskunnan säännöissä toimialaan kuuluvat kehittämistehtävämme seuraavasti:
”Osuuskunnan toimiala on kehittää ja edistää Lahdessa, Päijät-Hämeessä ja muilla lähialueilla elämys, luonto- ja kulttuurimatkailua, alueen kulttuuriperinnön ja historian tutkimusta, tallentamista ja tunnetuksi tekoa.
Osuuskunta tukee museotoimintaa, ammatinharjoittajia ja yrityksiä, jotka omalla toiminnallaan vaalivat alueen kulttuuri- ja luontoarvoja ja edistävät niiden matkailullista hyödyntämistä luonnon suojelun ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.”
Omalta osaltani olen arvioinut tulevaisuutta niin, että sääntöjemme mukaisten tavoitteiden toteuttamiseen kannattaa sijoittaa, sillä kannatan matkailun kehittämistä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

Jaa sisältö

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: